Melinda Salisbury: The Sin Eater's Daughter

★★★★☆


Sarja: The Sin Eater's Daughter #1
Julkaisuvuosi: 2015
Kieli: Englanti
Kategoria: Nuoret aikuiset, fantasia, rakkaus
Sivuja: 333
Kustantaja: Scholastic
Ikäsuositus: +12

Kuvaus:

Olen täydellinen ase. 

Tapan yhdellä ainoalla kosketuksella.

Twylla on siunattu, sillä Jumalat ovat valinneet hänet prinssin puolisoksi ja kuningaskunnan hallitsijaksi. Mutta Jumalten suosiolla on hintansa: kuolettava myrkky tekee hänen ihostaan tappavan. Ne, jotka suututtavat kuningattaren, joutuvat kuolemaan Twyllan kohtalokkaan kosketuksen alla.

Ainoastaan Lief, suorapuheinen uusi vartija, pystyy näkemään Twyllan pelottavan roolin läpi tytön, joka hän todella on.

Kuitenkin kuningattaren vaarallisessa hovissa joitakin asioita ei pitäisi tuoda ilmi...

Arvostelu:

Kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, löysin kirjan instagramista ja ostin sen lähinna kauniin kannen takia. Ei mikään kirja, jolla on noin kauniit kannet, voi olla aivan huono. 

The Sin Eater's Daughter oli alusta asti helppoa luettavaa ja kirjan maailma vaikutti hyvin mielenkiintoiselta. Salisbury oli tehnyt maailmalle kiinnostavan historian ja pidin erityisesti kohdista joissa puhuttiin kansan myyteistä (esim. nukkuva prinssi) ja Lormeren historiasta. Kirjassa oltiin käytetty muutamaa lasten satua, joita oli hieman muutettu juoneen sopivaksi, joka oli minusta hauskaa, kun tajusi mistä tutusta sadusta oli kyse.

Kirjan alkupuoliskossa ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa, mutta puolivälin jälkeen kaikki muuttuu ja kirja käy todella mielenkiintoiseksi. Vaikka tapahtumat olivat hieman ennalta-arvattavia, nautin kirjasta silti hyvin paljon ja tykkäsin sen juonenkäänteistä. Kirjan loppu oli minusta ihan ok, sillä se sai minut haluamaan lisää. Kuitenkin tieto siitä, että kirjan seuraava osa, The Sleeping Prince, ei tule olemaan Twyllan näkökulmasta ärsyttää. Toivon kuitenkin, että kirjassa silti annetaan hieman informaatiota ensimmäisen osan hahmojen kohtalosta. 

Kirjan päähahmo ei ollut maailman paras sankaritar josta olen lukenut, mutta loppua kohti aloin tykätä Twyllasta enemmän. Alussa hän oli liian tottelevainen, eikä kyseenalaistanut ääneen mitään, mitä hänelle sanottiin. Se oli Twyllan huono puoli, mutta toisaalta ymmärrettävää miettien millaisessa paikassa hän joutuu elämään.
Kirjan prinssi, Merek, ja vartia, Lief, olivat mielestäni mielenkiintoisia hahmoja ja pidin siitä kuinka erilaisia he olivat. 

Lormeren kuningatar taas oli todella raivostuttava, mikä teki hänestä hyvän pahiksen,

The Sin Eater's Daughter painottuu rakkauteen, mutta kirjassa riittää myös toimintaa. Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä, mutta ei parhaimpia mitä olen lukenut ja hieman ennalta-arvattava. 

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkäävät fantasiasta sekä romanssista ja pystyvät lukemaan englanninkielisiä kirjoja, sillä The Sin Eater's Daugteria ei ole vielä suomennettu, eikä välttämättä vähään aikaan suomennetakaan. Lisäpisteitä kirja saa kannestaan, joka on yksi kauneimmista, mitä olen ikinä nähnyt.

❤•❤•❤•❤•❤